Pöytälaatikossa

Pariisi keväällä, voiko kuvitella romanttisempaa hetkeä, kuin ole rakkauden kaupungissa juuri silloin, kun puut tekevät lehtensä ja kukat ryhtivät kukkimaan. Siitä on kirjoitettu laulukin, Pariisista keväällä, tosin ei se kerro kaupungista itsestään, vaan rakkauden houkutuksesta ja siitä, kuinka ihastumista ei voi vältellä. Vaan ei rakkaus kysy paikkaa eikä aikaa. Yhtä hyvin voi olla haaveellinen kirsikankukkien alla Pariisissa kuin kaamoksen räntäsateessa Helsingissä. Sitä törmää sopivaan mieheen, naama punaisena alijäähtyneen veden vihmomana ja silmien alla mustat rinkulat. Todellista rakkautta on, kun toinen näkee niiden ohi ja ihastuu kaikesta huolimatta.  Tai niinhän voisi kuvitella. Todellisuudessa toinen katsoo pitkään ja ihmettelee, mikä ihmeen hömötintti häntä tuli vastaan ja ensi vaikutelma nyt on aina ensi vaikutelma, sitä on vaikea ravistaa. Sitä kiroaa hiljaa mielessään, koska on saanut sellaisen kotikasvatuksen, joka ei salli kiroamaan ääneen, ja puree hammasta...

Lukija on pian keski-ikäistyvä, itsenäinen sinkku nainen, joka kärsii yksinäisyyden pelosta. Määrään hänelle luettavaksi Marian Keyesin kirjan 'Vielä on toivoa jäljellä'. Kirja tarjoaa sekä toivoa, että järkeä hieman kypsempien naisten parisuhteisiin. Se on tyyliltään ehkä hieman keveä, mutta sydän on viisautta täynnä. Parisuhteen pimeitä nurkista ja yksinäisestä kertoo vaikkapa Reetta Onkkelin 'Kotirouva'. Tällaiset kirjat ovat hyvää luettavaa niille, jotka kuvittelevat parisuhteen ratkaisevan yksinäisyyden ja muutkin ongelmat. Hyvä kirja saattaa olla myös Laura Gustafssonin pohja, joka pohtii ihmisenä olemisen vaikeutta ja tuskaa. Tärkeänä teemana on kasvu ja itsensä hyväksyminen. Muutkin itsensä hyväksymisestä ja keski-ikäistymisestä kertovat kirjat ovat hyviä. Sellainen on myös Tuula-Liina Variksen kirja 'Irma', joka on kuvaus keski-ijästä ja vanhenemisesta; siitä miltä elämä näyttää eri vaiheissaan.

Lukija kärsii alakuluista. Täten määrään hänelle luettavaksi kirjoja, jotka tuottavat hänelle iloa. Suosittelisin erityisesti Paulo Coelhon kirjaa alkemisti, joka voi luoda toivoa hetkiin, jolloin kaikki tuntuu olevan hukassa. Kirjat, jotka saavat lukijan nauramaan ovat myös hyviä. Alakuloiselle sopivat erityisesti kirjat, jotka ovat täynnä lempeää naurua. Sellainen kirja voisi olla vaikka Liane Moriartyn Hyvä Aviomies. Huumori on kuitenkin vaikea kirjamääräyksen kohde, sillä kovin erilaiset tarinat naurattavat ihmisiä. Tämän kirjoituksen taustalla on kirjoituskehote tälle päivälle .