Tämä on pieni veryttelyharjoitus. Kello on niin vähän, että ehdin hyvin käydä aamukävelyllä, ennen töihin lähtöä. Huomaan sen kun ohitan läheisen kuppilan valotaulun, jolla näkyy kellonaika. Ehdin töihin silti hyvissä ajoin. Aamu on kuulas ja aurinko on vielä alhaalla. Kävelen kotikatua alas päin, mutta en käänny siitä nurkasta, josta lähden yleensä suoraan töihin, vaan kävelen kohti puistoreittiä. Kävelen reippaasti, sillä haluan silti ehtiä melko ajoissa töihin, jotta voin hyvällä omalla tunnolla lähteä melko ajoissa myös kotiin päin. Ohitan raitiovaunupysäkin ja lähikaupan. Jatkan matkaani ohi terveysaseman ja kohti puistoa. Ihmisiä on liikenteessä, mutta puistossa on melko hiljaista. Jossain kulkee edelleen joku, mutta tavallinen aamuinen vilkkaus, jota aiemmin syksyllä vielä oli, on poissa. En vielä tunne itseäni liian yksinäiseksi, mutta jatkossa täytyy harkita, haluaako enää aamuaikaan matkata töihin tätä kautta. Pian on marraskuu ja aamut pimenevät entisestään. Hevos...