Aamukävelyllä
Tämä on pieni veryttelyharjoitus.
Kello on niin vähän, että ehdin hyvin käydä aamukävelyllä, ennen töihin lähtöä. Huomaan sen kun ohitan läheisen kuppilan valotaulun, jolla näkyy kellonaika. Ehdin töihin silti hyvissä ajoin. Aamu on kuulas ja aurinko on vielä alhaalla.
Kävelen kotikatua alas päin, mutta en käänny siitä nurkasta, josta lähden yleensä suoraan töihin, vaan kävelen kohti puistoreittiä. Kävelen reippaasti, sillä haluan silti ehtiä melko ajoissa töihin, jotta voin hyvällä omalla tunnolla lähteä melko ajoissa myös kotiin päin.
Ohitan raitiovaunupysäkin ja lähikaupan. Jatkan matkaani ohi terveysaseman ja kohti puistoa. Ihmisiä on liikenteessä, mutta puistossa on melko hiljaista. Jossain kulkee edelleen joku, mutta tavallinen aamuinen vilkkaus, jota aiemmin syksyllä vielä oli, on poissa.
En vielä tunne itseäni liian yksinäiseksi, mutta jatkossa täytyy harkita, haluaako enää aamuaikaan matkata töihin tätä kautta. Pian on marraskuu ja aamut pimenevät entisestään.
Hevoskastanjat reunustavat matkaani. Ne ovat alkaneet ränsistyä ja loppukesän myrsky vei monet niistä jo mennessään. Toisissa on kuivia oksia ja kaikkien lehdet olivat jo kesällä kärsineet. Nyt ne näyttävät hieman lohduttomilta.
Hevoskastanjat tuovat mieleeni aina lapsuuden. Sillon meistä oli hauska poimia niiden pulleita kastanojoita puistokadulta kotini läheltä. Osa kastanjoista on nytkin pulleita, mutta iso osa on kumman pikkuisia. Ei niistä varmaan kunnon kastanjapuita lähtisi kasvamaan. Kerään taskun pohjalle pienen pienen kastanjan huvin vuoksi.
Jalkoja vähän viluttaa. On ollut lämmin syksy, enkä ole vielä tottunut näin viileään. Tässä vaiheessa syksyä se ei kuitenkaan ole mitenkään kummallista. Viime syksyn ruska oli kaunis, mutta tänä syksynä kauniit värit ovat olleet jotenkin ruskettuneet.
Taivas on vielä aamuruskon lempeästi värittämä. Valoa on vähemmän kuin ajattelisi, sillä talot puiston toisella puolen ovat vielä varjoisat aamutaivasta vasten. Aamutaivaassa on kevyitä aprikoosin ja turkoosin sävyjä. Se näyttää kauniilta ruskan rinnalla.
Asfaltti on märkää. En ole varma onko kyse kasteesta, vai onko jossain välissä satanut. En ainakaan aamulla kuullut sateen ropinaa. Tänään on hyvä onni, sillä puistosta saavuttuani en joudu odottamaan liikennevaloissa, vaan hiukan kiirehtien ehdin tien yli odottamatta. Työpäivä voi alkaa.
Kello on niin vähän, että ehdin hyvin käydä aamukävelyllä, ennen töihin lähtöä. Huomaan sen kun ohitan läheisen kuppilan valotaulun, jolla näkyy kellonaika. Ehdin töihin silti hyvissä ajoin. Aamu on kuulas ja aurinko on vielä alhaalla.
Kävelen kotikatua alas päin, mutta en käänny siitä nurkasta, josta lähden yleensä suoraan töihin, vaan kävelen kohti puistoreittiä. Kävelen reippaasti, sillä haluan silti ehtiä melko ajoissa töihin, jotta voin hyvällä omalla tunnolla lähteä melko ajoissa myös kotiin päin.
Ohitan raitiovaunupysäkin ja lähikaupan. Jatkan matkaani ohi terveysaseman ja kohti puistoa. Ihmisiä on liikenteessä, mutta puistossa on melko hiljaista. Jossain kulkee edelleen joku, mutta tavallinen aamuinen vilkkaus, jota aiemmin syksyllä vielä oli, on poissa.
En vielä tunne itseäni liian yksinäiseksi, mutta jatkossa täytyy harkita, haluaako enää aamuaikaan matkata töihin tätä kautta. Pian on marraskuu ja aamut pimenevät entisestään.
Hevoskastanjat reunustavat matkaani. Ne ovat alkaneet ränsistyä ja loppukesän myrsky vei monet niistä jo mennessään. Toisissa on kuivia oksia ja kaikkien lehdet olivat jo kesällä kärsineet. Nyt ne näyttävät hieman lohduttomilta.
Hevoskastanjat tuovat mieleeni aina lapsuuden. Sillon meistä oli hauska poimia niiden pulleita kastanojoita puistokadulta kotini läheltä. Osa kastanjoista on nytkin pulleita, mutta iso osa on kumman pikkuisia. Ei niistä varmaan kunnon kastanjapuita lähtisi kasvamaan. Kerään taskun pohjalle pienen pienen kastanjan huvin vuoksi.
Jalkoja vähän viluttaa. On ollut lämmin syksy, enkä ole vielä tottunut näin viileään. Tässä vaiheessa syksyä se ei kuitenkaan ole mitenkään kummallista. Viime syksyn ruska oli kaunis, mutta tänä syksynä kauniit värit ovat olleet jotenkin ruskettuneet.
Taivas on vielä aamuruskon lempeästi värittämä. Valoa on vähemmän kuin ajattelisi, sillä talot puiston toisella puolen ovat vielä varjoisat aamutaivasta vasten. Aamutaivaassa on kevyitä aprikoosin ja turkoosin sävyjä. Se näyttää kauniilta ruskan rinnalla.
Asfaltti on märkää. En ole varma onko kyse kasteesta, vai onko jossain välissä satanut. En ainakaan aamulla kuullut sateen ropinaa. Tänään on hyvä onni, sillä puistosta saavuttuani en joudu odottamaan liikennevaloissa, vaan hiukan kiirehtien ehdin tien yli odottamatta. Työpäivä voi alkaa.
Kommentit
Lähetä kommentti