Pieni tarinaidea 1

Mummo-ihminen joulun kiireapulaisena.

Mitä tiedämme hänestä? 75-80 vuotias, hieman vaivoja, jäänyt varhain eläkkeelle

Mikä saa vanhan rouvan / neidin yhtäkkiä kiinnostumaan kiireapulaisen hommista?
Onko joku ehkä ehdottanut sitä hänelle? Jos, niin miksi?
Onko hänellä rahapula? Jos hänellä on rahapula, niin minkä vuoksi?
Kaipaako hän vain tekemistä? Onko hänellä yksinäistä joulun aikaan? Jos on, niin miksi?

Millainen henkilö tämä uusi kiireapulainen on? Millainen vanhempi ihminen haluaa kiireapulaiseksi?
Onko koko idea hupsu, vai onko siinä oma viisautensa?
Onko hän tarkka ja huolellinen vai hieman hajamielinen vai onko hänellä joku muu määrittävä piirre? Voiko olla yhtä aikaa periaatteessa tarkka, mutta kuitenkin hieman hajamielinen?

Millainen ulkoinen olemus hänellä on? Onko hän ehkä hoikka, haurasluinen ja hieman ryppyinen? Vaiko ehkä pullea ja pehmoinen?

Minne hän on ajatellut mennä kiireapulaiseksi ja mihin tehtävään? Onko kyseessä esimerkiksi oman perheen kotileipomo tai pikku puoti? Aikooko hän kenties mennä lajittelemaan postia? Vai pyrkiikö hän joulupukin muoriksi? Mitä muuta kiireapulainen voisi joulun tienoilla tehdä?

Entä jos kyseessä olisikin vanha herra? Muuttuisiko tarina muuttuisi silloin ja jos niin miten?

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirsikan kukat ja räntäsade (kehote 7.12)

Pariisi keväällä, voiko kuvitella romanttisempaa hetkeä, kuin ole rakkauden kaupungissa juuri silloin, kun puut tekevät lehtensä ja kukat ryhtivät kukkimaan. Siitä on kirjoitettu laulukin, Pariisista keväällä, tosin ei se kerro kaupungista itsestään, vaan rakkauden houkutuksesta ja siitä, kuinka ihastumista ei voi vältellä. Vaan ei rakkaus kysy paikkaa eikä aikaa. Yhtä hyvin voi olla haaveellinen kirsikankukkien alla Pariisissa kuin kaamoksen räntäsateessa Helsingissä. Sitä törmää sopivaan mieheen, naama punaisena alijäähtyneen veden vihmomana ja silmien alla mustat rinkulat. Todellista rakkautta on, kun toinen näkee niiden ohi ja ihastuu kaikesta huolimatta.  Tai niinhän voisi kuvitella. Todellisuudessa toinen katsoo pitkään ja ihmettelee, mikä ihmeen hömötintti häntä tuli vastaan ja ensi vaikutelma nyt on aina ensi vaikutelma, sitä on vaikea ravistaa. Sitä kiroaa hiljaa mielessään, koska on saanut sellaisen kotikasvatuksen, joka ei salli kiroamaan ääneen, ja puree hammasta...
Lue lisää

Pieniä mietteitä dialogin kirjoittamisesta

Tarinan kaksi vaikeinta kohtaa - ainakin minulle - ovat aloitus ja puheen tulkitseminen. Helpoimmalta tuntui kuvitella itsensä kaltainen henkilö vuoropuhelun toiseksi osapuoleksi. Sellainen onnistuu näin alkuun suorastaan helposti. Ehkä ei ole kyse dialogista itsestään, vaan pikemminkin vaikeuksista eläytyä hahmon persoonaan. Olen ehkä kokeillut dialogia liian vaikeista lähtökohdista käsin. Täytyy harjoitella, jolloin ehkä sekin sujuu. Mietin tässä eräänä päivänä, kuuntelenko riittävästi, ymmärtääkseni ihmisten keskustelua. Minulla on taipumuksena puhua paljon ja sen seurauksena keskityn usein aivan liikaa siihen, mitä olen sanomassa, ja liian vähän siihen, mitä muut sanovat. Tässä on asia, johon on syytä vähitellen kiinnittää huomiota.
Lue lisää

Kirjamääräys (kehote 1.12)

Lukija kärsii alakuluista. Täten määrään hänelle luettavaksi kirjoja, jotka tuottavat hänelle iloa. Suosittelisin erityisesti Paulo Coelhon kirjaa alkemisti, joka voi luoda toivoa hetkiin, jolloin kaikki tuntuu olevan hukassa. Kirjat, jotka saavat lukijan nauramaan ovat myös hyviä. Alakuloiselle sopivat erityisesti kirjat, jotka ovat täynnä lempeää naurua. Sellainen kirja voisi olla vaikka Liane Moriartyn Hyvä Aviomies. Huumori on kuitenkin vaikea kirjamääräyksen kohde, sillä kovin erilaiset tarinat naurattavat ihmisiä. Tämän kirjoituksen taustalla on kirjoituskehote tälle päivälle .
Lue lisää