Aloitusharjoitus 1

Jokin siinä, mitä vuosia sitten tapahtui, ei ole koskaan lakannut vaivaamasta mieltäni. Hiljaisina yön tunteina, kun uni on karkuteilla, nuo tapahtumat palaavat mieleen kirkkaina kuin eilinen. Silloin mietin, kuinka edelleen tuntuu siltä, että kaikki ei ollut ihan kohdallaan.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Henkilöhahmon luominen

Kun luen kirjaa, henkilöt alkavat usein puhua minulle. Omat henkilöhahmoni jäävät herkästi etäisemmiksi, tunnen heidät jollain tavoin, mutta he eivät herää minulle eloon samoin; he eivät keskustele kanssani. Joskus on ollut myös toisin. Oman mielikuvitukseni luomukset ovat keskustelleet kanssani ja käyneet kanssani vuoropuhelua. Minun ei ole tarvinnut miettiä, miten heihin voisi puhaltaa henkeä. Mietin auttaisiko hahmon nimeäminen? Jos antaisi henkilölle nimen, vaikka vain väliaikaisesti, alkaisivatko he puhua enemmän. Entä jos miettisi, miltä he näyttävät? Pohtisi tarkemmin luonteenpiirteitä, jotkat tekevät heistä niitä, joita he ovat. Mietin, mikä saa minut tuntemaan, että tuntisin kirjan henkilön; mikä saa minut asettumaan heidän rinnalleen, heidän ystävikseen - ja toisinaan, jopa heidän nahkoihinsa. Tämä lienee olennaista myös omien hahmojeni elävöittämiseen. On joitakin hahmoja, joista saa paremman otteen ja toisia, joihin on vaikeampi tarttua. Henkilöhahmojen luominen, va...
Lue lisää

Kirsikan kukat ja räntäsade (kehote 7.12)

Pariisi keväällä, voiko kuvitella romanttisempaa hetkeä, kuin ole rakkauden kaupungissa juuri silloin, kun puut tekevät lehtensä ja kukat ryhtivät kukkimaan. Siitä on kirjoitettu laulukin, Pariisista keväällä, tosin ei se kerro kaupungista itsestään, vaan rakkauden houkutuksesta ja siitä, kuinka ihastumista ei voi vältellä. Vaan ei rakkaus kysy paikkaa eikä aikaa. Yhtä hyvin voi olla haaveellinen kirsikankukkien alla Pariisissa kuin kaamoksen räntäsateessa Helsingissä. Sitä törmää sopivaan mieheen, naama punaisena alijäähtyneen veden vihmomana ja silmien alla mustat rinkulat. Todellista rakkautta on, kun toinen näkee niiden ohi ja ihastuu kaikesta huolimatta.  Tai niinhän voisi kuvitella. Todellisuudessa toinen katsoo pitkään ja ihmettelee, mikä ihmeen hömötintti häntä tuli vastaan ja ensi vaikutelma nyt on aina ensi vaikutelma, sitä on vaikea ravistaa. Sitä kiroaa hiljaa mielessään, koska on saanut sellaisen kotikasvatuksen, joka ei salli kiroamaan ääneen, ja puree hammasta...
Lue lisää

Kirjamääräys 2 (kehote 1.12)

Lukija on pian keski-ikäistyvä, itsenäinen sinkku nainen, joka kärsii yksinäisyyden pelosta. Määrään hänelle luettavaksi Marian Keyesin kirjan 'Vielä on toivoa jäljellä'. Kirja tarjoaa sekä toivoa, että järkeä hieman kypsempien naisten parisuhteisiin. Se on tyyliltään ehkä hieman keveä, mutta sydän on viisautta täynnä. Parisuhteen pimeitä nurkista ja yksinäisestä kertoo vaikkapa Reetta Onkkelin 'Kotirouva'. Tällaiset kirjat ovat hyvää luettavaa niille, jotka kuvittelevat parisuhteen ratkaisevan yksinäisyyden ja muutkin ongelmat. Hyvä kirja saattaa olla myös Laura Gustafssonin pohja, joka pohtii ihmisenä olemisen vaikeutta ja tuskaa. Tärkeänä teemana on kasvu ja itsensä hyväksyminen. Muutkin itsensä hyväksymisestä ja keski-ikäistymisestä kertovat kirjat ovat hyviä. Sellainen on myös Tuula-Liina Variksen kirja 'Irma', joka on kuvaus keski-ijästä ja vanhenemisesta; siitä miltä elämä näyttää eri vaiheissaan.
Lue lisää